Nainen autokaupassa!

Voiko siitä koskaan tulla mitään? Huijaavatko autokauppiaat ja ulos kävelee neuvottelujen jälkeen uupunut nainen köyhänä kuin kirkonrotta? Ostaako nainen auton värin perusteella?

Voi, ei toivottavasti ja ei. Ostin nimittäin elämäni ensimmäisen autokauppa-auton vähän aikaa sitten. Ja mistäkö tiedän onnistuneeni kaupoissa? Kateellisista kommenteista ja kehujen tulvasta, sekä siitä tärkeimmästä, omasta fiiliksestä. Toki parasta olisi ollut se, että myyjä olisi ollut ihan maansa myynyt kauppakirjan allekirjoituksen jälkeen. Siitä olisin tiennyt, että sain auton todella halvalla.

Kuka tahansa selviää autokauppakäynnistä, kunhan on valmistautunut tilanteeseen kunnolla. Itse selailin pitkään autoilmoituksia netissä, vertailin eri automerkkejä ja -malleja. Luin nettipalstoilta käyttökokemuksia ja kyselin huoltohintoja korjaamosta. Laskeskelin omaa budjettiani ja mietin tarkkaan miten auton rahoitan. Uutta autoa en lähtenyt ostamaan, vaan sellaista, jonka saan kaupasta ulos ilman vuosien autolainaa ja inhottavia korkoja. Ja kuitenkin auton piti olla hyvässä kunnossa, hyvin varusteltu ja huollettu sekä tietenkin sopivan hintainen.

Sen virheen kuitenkin tein mietiskelyvaiheessa, että kyselin miespuolisilta ystäviltäni ja sukulaisiltani suosituksia ja mielipiteitä auton hankintaan. Sillä niitä mielipiteitähän sitten riitti! Kaikilla on omat suosikki- ja inhokkimerkit, jotkut ostavat aina mahdollisimman halvalla ja remppaavat sitten pikkuhiljaa kuntoon, toiset ostavat upouuden ja tyytyväisenä maksavat autoa pikkuhiljaa pois. Itse olin siinä välissä; uutta en halunnut, mutten mitään rotiskoakaan, joka leviäisi tielle heti ensimmäisessä mutkassa.

Autoa etsiessäni löysin muutaman hyvän  vaihtoehdon, mutta kiitos omien epävarmuuksieni sekä näiden miespuolisten sukulaisteni kommenttien, meni minulta kolme hyvää autoa ohi suun. Jälkikäteen mietittynä syy epämääräisiin kommentteihin ja ohjeisiin taitaa olla siinä, että ei kukaan halua ottaa vastuulleen sitä, että saa toisen ostamaan mahdollisesti huonon auton. Jatkossa olen varovaisempi neuvoja kysellessäni, ja muistan tehdä itse omat johtopäätökseni.

Kolmannen ohimenneen auton kohdalla tajusin, että tästä ei selviä kuin tekemällä ostopäätöksen ihan yksin. Ja niin, huomasin autoliikkeen uuden netti-ilmoituksen ajattelemastani automallista, ja varasin koeajon heti seuraavalle päivälle näkemättä ensimmäistäkään kuvaa itse kaarasta, sitä nimittäin ei oltu ehditty pestä vielä. Kävin näyttämässä autoa poikaystävälleni ja hänen veljelleen, ja he hienosti preppasivat minut ostotilannetta varten. Ja itse neuvottelutilanteessa kävin listan kanssa asiat läpi ja hintatarjousten välissä otin aikalisän ja soitin poikaystävälleni neuvotellakseni uutta tarjousta. Lopputuloksena sain hyvin huolletun auton kohtuuhintaan, ja hyvän mielen!

-A