Huomasin jo jonkin aikaa sitten tarpeen kirjoittaa tämänhetkisestä elämästäni, ja mikäpä olisi parempi tapa toteuttaa itseään kuin blogiin rustaaminen. Aloitan siis sen kummemmin pohjustamatta siitä, mikä tällä hetkellä pyörii eniten mielessä. Katsotaan mihin tämä johtaa!
Olen työskennellyt nyt kaksi vuotta samassa työpaikassa Anna-Maijan kanssa. Hän on melkein kymmenen vuotta minua vanhempi, kolmen lapsen yksinhuoltaja. Olemme vasta viimeisen puolen vuoden aikana tutustuneet paremmin, ja siksi onkin ihan kamalaa, kun Anna-Maija muuttaa ulkomaille uuden miesystävänsä luo. Ihanaa Anna-Maijan kannalta, ei niin ihanaa itseni kannalta.
Oltaisiin voitu olla näin hyviä kavereita jo kaksi vuotta, mutta ei. Nyt vasta oon tajunnut, kuinka hyvä tyyppi Anna-Maija on. Käytiin juuri elokuvissakin, ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Meillä on paljon yhteistä, mutta on meillä myös eriäviä mielipiteitä monista asioista. Vaikka meillä on ikäeroa, ja elämäntilanteemme ovat ihan erilaiset, löydämme silti vähän väliä itsemme pohtimasta ihan samoja asioita.
| Ajatusen selkeytystä. |
Onko teille koskaan sattunut näin? Että on ensin pitkään vaan työkaveri jonkun kanssa, ja sitten tapahtuu jotain, ja alatte viettää enemmän aikaa kahdestaan. Sitten tämä uusi ystävyys uhkaa loppua kun kaveri muuttaa kauas pois? Miten tuota ystävyyttä voisi ylläpitää, kun näkeminen on hyvin harvinaista? Varmasti siis skypetellään ja kirjotellaan, ja jossain vaiheessa kyläillään toistemme luona, mutta eihän sitä tiedä, miten ahkerasti jaksetaan pitää yhteyttä. Itselläni kun on ajoittain hankaluuksia ylläpitää kaverisuhteita edes toisella paikkakunnalla asuviin ystäviini.
Seuraavalla kerralla voisinkin valottaa tämän ystävyyden taustoja, sillä meidän yhteenpäätyminen on isolta osalta erään toisen, entisen työkaverini ansioita, kiitos tämän aikuisen ihmisen erittäin lapsellisen käytöksen! Kuinka esimiesten tekemä istumapaikkojen muutos voikaan olla meidän kahden syytä?
-A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti