Maailmanloppu? Part 1

Lupasin kertoa, miten työkaveristani Anna-Maijasta tuli ihan oikea kaverini. Tässä se tulee, kahdessa osassa, sillä aiheessa riittääkin puitavaa.

Kaikki lähti siitä, kun toimistomme muutti uusiin tiloihin. Olimme aiemmin olleet kolmistaan Anna-Maijan ja Martan kanssa, ja viihdyimme ihan hyvin keskenämme. Aina välillä Martta saattoi kuitenkin suuttua meille jostain ihan olemattomasta, vaikka siitä ettemme sanoneet heti huomenta aamulla hänen tullessa töihin. Tai jos joku meistä halusi mennä lounaalle eri aikaan kun hän. Emme kuitenkaan jääneet miettimään näitä tapauksia, vaikka Martta, 40v. pitikin aina viikon mykkäkoulua tapahtumien jälkeen. Martta oli muuten mukava ja seurallinen.

Outoa oli, kun eräänkin väärinymmärryksen takia Anna-Maija oli pahoittanut mielensä ja halusimme puhua asiasta Martalle, ei Martta suostunut keskustelemaan asiasta. Hän vaan käänsi koko ajan asiaa muihin juttuihin, tai teki itsestään uhrin. Lopulta tilanne ratkesi sillä, että aikaa kului pari viikkoa viileissä merkeissä emmekä enää jaksaneet katsella myrttistä naamaa ja annoimme asian olla.

Kun muutto sitten tapahtui, arvottiin meille istumapaikat. Minä jouduin Anna-Maijasta ja Martasta erilleen. Ryhmädynamiikka oli nyt muuttunut, koska tauoille ja lounaalle meno piti katsoa sen mukaan, että kaikki mahtuivat hyvin kokkailemaan. Lisäksi piti "totutella" uusiin ihmisiin. Emme siis päässeet olemaan kolmistaan kuin hyvin harvoin.

Meni pari kuukautta, ja esimiehemme ilmoittivat, että istumapaikat vaihtuvat. Nyt minä siirryin samaa työtä tekevän Seijan viereen, ja Martta siirtyi minun vanhalle paikalle. Anna-Maijan paikka säilyi samana. Ideana oli tehdä tilaa pian aloittaville uusille työntekijöille, joita voimme sitten perehdyttää alan saloihin. Martta ei näyttänyt suuttumustaan esimiehille, mutta haukkui koko firman, Anna-Maijan ja minut pystyyn kun hänelle tehtiin näin. Ei oltu uskoa Martan käytöstä. Pian paikkojen vaihtumisen jälkeen Martta kävi myös "ilmaisemassa mielipiteensä" esimiehille, jotka eivät olleet uskoa asian vakavuutta.

Asiaa puitiin sitten osissa esimiesten johdolla, Martan ja meidän kanssa erikseen. Esimiehet ovat koko ajan olleet meidän puolella, eikä kukaan voi oikein uskoa, miten näin pienestä asiasta on tullut näin iso. Jokin aika sitten, kun asiasta tuli taas puhetta, sanoi yksi esimies, että Martta oli todennäköisesti nähnyt itsensä meidän pienen ryhmämme "johtajahahmona" ja kun hän joutui luopumaan omasta mielestään parhaasta paikasta ja joutui eroon meistä kahdesta, oli tilanne hänelle sietämätön ja purkautui tällä tavalla.

Aika uskomatonta, eikö? Nyt on kuitenkin pakko painua pehkuihin, huomenna on taas aikainen työpäivän aamu. Kerron seuraavalla kerralla miten tilanne kehittyi tästä eteenpäin.

-A

P.S. Jutun henkilöiden nimet on muutettu henkilöllisyyden suojaamiseksi.