Maailmanloppu? Part 2

Mihinkäs jäinkään? Niin. Martta lopetti meille puhumisen siihen paikkaan, ei tullut yhteisille kahvitauoille ja söi aina yksin. Muutenkaan hän ei näyttänyt viihtyvän töissä yhtään. Mietimme kuumeisesti missä Martta kävi kesken työpäivän, ehkäpä työhaastatteluissa? Aloimme jopa toivoa, että Martta löytäisi uuden työpaikan ja pääsisimme eroon tästä kiukuttelevasta ihmisotuksesta.

Tämän istumapaikkatapauksen jälkeen Martta ei ole puhunut meille mitään, vaikka paikat ovat tämänkin jälkeen vaihtuneet ja tapahtuneesta on kulunut yli puoli vuotta. Oikeasti, yli puoli vuotta! On melkeinpä huvittavaa kävellä Marttaa vastaan käytävillä, kun Martta ei voi edes katsoa meitä silmiin. Toisaalta ymmärrän Martan hankalan tilanteen, ei ole varmasti helppoa päästä tapahtuneesta yli ja pyytää anteeksi. Mutta muistutan nyt, että kyseessä on aikuinen, perheellinen nainen. Eikö aikuisten pitäisi pystyä puhumaan vaikeistakin asioista?

Esimiehet, joille kerroimme tapahtuneesta, ovat käyneet asiaa läpi Martan kanssa useaan otteeseen, ja noin kolme kuukautta sitten Martta vihdoin myönsi heille, että on omalla käytöksellään aiheuttanut "ikävän" tilanteen. Odotamme kuitenkin yhä anteeksipyyntöä, sen verran rumasti se meistä puhui. Sillä meillähän olikin ihan todella paljon sanomista siihen, missä kukakin töissä istuu. Ja jos Martta ei ikinä tajua, että kaikilla teoilla on seurauksensa, tulee samankaltainen sotku tapahtumaan uudestaan.

Nykyään Martta juttelee iloisemmin muille työkavereille, mutta meitä kahta hän välttelee viimeiseen asti. Enkä voi sanoa, että itsekään haluaisin enää yrittää paikata välejämme. Välillä kuitenkin jään ihmettelemään, miten itselle niin merkityksetön asia voi olla toiselle niin suuri. Oikein ärsyttää, kun Martta käyttäytyy kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Loppujen lopuksi suhteellisen koomisen tapahtuman seurauksena minä ja Anna-Maija siis aloimme viettää enemmän aikaa kahdestaan ja tutustuimme toisiimme entistä paremmin. Siksi tuntuukin niin epäreilulta, että Anna-Maija muuttaa pian ulkomaille ihanan miesystävänsä luo, eikä varmaankaan ole muuttamassa sieltä enää takaisin Suomeen. Ikävä tulee olemaan suuri ja meidän molempien täytyy tehdä töitä tämän ystävyyssuhteen säilyttämiseksi. Ja siis kenen kanssa voin jatkossa ihmetellä ja puida Martan käyttäytymistä jos en Anna-Maijan?

-A